Ei ollut yhtäkään syytä elää. Yksikään ihminen maailmassa ei tarvinnut minua.

Mutta sinä hymyilit minulle. Huomasit kun olin surullinen. Sait minut hymyilemään. Elin sinun ansiostasi. Mutta sitten hän tuli. Häntä katsoi, kun sinä hymyilit minulle. Häntä ärsyttti, kun halasit minua. Aina kun hän näki minut, hän otti sinut mukaasi ja lähti. Hän vihasi minua. Se satutti. Hän ei antanut minun olla enää luonasi. Hän vei viimeisenkin syyni elää. En palannut enää luoksesi.

Älä hymyile minulle enään, ei minun tarvitse elää.

Miksi... aina minä..?

Hän vihaa minua. He kaikki vihaavat minua.