Koko tämän ajan olen vajonnut hitaasti kohti meren pohjaa.

Näen pinnan yläpuolellani,

mutten millään jaksa uida sitä kohti.

En halua. En uskalla. Siellä on maailma. Pelkään sitä.

Mielummin uppoan pimeyden syövereihin,

ja asetan hautani meren pohjaan.

Surun jakaminen on heikkoutta. En kerro huoliani. En ole heikko.

En tarvitse apua muilta. Se on säälittävää.

Jos kertoisin, inhoaisin itseäni enemmän.