Sinä..

puhuit minulle.

Voiko se olla totta?

Kysyitkö sinä todella minulta, mitä minulle kuuluu?

Luulin että se on mahdotonta.

Olin varma, ettet sinä koskaan puhuisi minulle.

Katseesi satutti enemmän kuin arvaatkaan.

Kaikki mitä teit, sai minut vihaamaan itseäni.

Veit minulta sen ainoan asian silloin joka piti minut elämässä.

Joten sinä veit minulta viimeisenkin syyni elää.

Halusit minut lähtevän, enkä edes syyllistänyt sinua.

Sait minut tuntemaan itseni turhaksi, tarpeettomaksi.

Katsellessani sinua, muiden ympärillä,

minusta tuntui että pyyhkiytyisin olemattomiin.

Mikä sai sinut puhumaan minulle?