Yritin aina suojella sitä mahdotonta ajatusta,

että kutsuisit nimeäni edes kerran.

Valehdellen samalla itselleni, olin valmis pakenemaan totuutta.

Kadottaen samalla valon tieltäni.

Jos kaikella on olemassa merkitys,

kaikki maailmassa on olemassa vain ahdistaakseen minut nurkkaan.

Teeskennelty olemassaolosi pelasti minut itseltäni,

peläten jälleen omaa heikkouttani.

Ajan ruostuttamat kahleet rikkoutuvat vielä.

Jos katsoo vain taivaalle, saattaa kompastua kiviin jalkojensa alla.

Mutta katsoen vain maahan, ei näe taivasta ollenkaan.

Vaikka minun aikani oli pysähtynyt, sinä kuljit eteenpäin.