Kaikki tämä oli alusta alkaenkin tuomittu loppumaan pimeyteen.

Nyt ei sada.

.

Sanat kaikuvat päässäni. Sydän lyö tyhjää. Haluaisin kadota, ja jättää tämän kaiken taakseni. Se on ohi. Kaikki on lopussa. Kaikki.

"Mitä minä teen, jos menetän sinutkin?"

Ne sanat ajatuksissani olivat puhdasta epätoivoa. Kaikki se tuska. Kaikki se kipu. Jokainen kiduttava päivä. Sen kaiken minä olen ansainnut. Olen vain kadehtinut kuolleita.Välittämätttä siitä miten toisille käy, jos minä kuolen. 

Olen ollut itsekäs.

Eläminen on rangaistus, ja kuolema on pakotieni siitä. Jos elämä todella sattuu näin paljon, minä en ymmärrä, miksi ihmiset elävät. Tunnen monia jotka valittavat elämäänsä, sanovat tahtovansa kuolla, mutta elävät silti. Miksi? Miksi he silti jatkavat elämää?

Miksi minä jatkan elämää?

Koska sinä haluat niin.