Katsoessani taaksepäin, näen jättäneeni sinne kaiken.

Minun täytyy elää ilman päämäärää, mutten osaa sanoa miksi.

Kuin marionetti ilman omaa tahtoa.

Se kaikki tekee minut hulluksi.

Me kuljemme eteenpäin, synnymme ja kuolemme.

Mihin me tarvitsemme tätä maailmaa?

"Mikä minua odottaa huomenna, jos elän ilman tarkoitusta?"

Joskus mietin sitä vain todistaakseni itselleni elämän arvottomuutta.

Valehtelenko enemmän sinulle vai itselleni?

Katkaisen poikki sydämeni ympärille ruostuneet kalheet.

Ennen kuin se kaikki tekee minut hulluksi.