Sinä sateisena päivänä, muistan kuinka kävelin talosi ohi.

Minulla ei ollut enään mitään, olin menettänyt kaiken.

En ymmärtänyt sitä itse, mutta ehkä syvällä sydämmessäni..

alitajuntani käski kävelemään luoksesi.

Tuntui kuin olisin rukoillut sinulta pelastusta.

Jossain sydämeni kolkassa minä toivoin, että sinä tulisit parvekkeelle.

Näkisit minun seisovan siinä rankkasateessa.