Sinua ei ole enään olemassakaan.

En ole varma onko minuakaan.

Kuin sade joka peittää tunteeni.

Se väittää itkevänsä puolestani.

Se kuulostaa surulliselta, mutta minulla ei ole tunteita.

Yritän ottaa niistä selvää. Ne eivät kerro mitään.

Mihin suuntaan käännyn jatkaakseni matkaa?

En näe näillä silmilläni enään ollenkaan eteenpäin.

Elän hiljaista unelmaa, mustavalkoisessa maailmassa.

En tiedä mitä teen. Sade vie kaiken.

Kerro se minulle.

Missä on maailmani?

Kerro.

Ketä minä odotan?