Keskellä riippuvaisuuden merta, saatan unohtaa hengittää.

Ennen unelmien langettua ylle, kaikki lämpö katoaa käsistäni.

Voisimmepa vain kadota varjoihin, ennen kuin kuunvalo myrkyttää meidät.

Jos voisin, vetäisisin sinut mukaani ja lopettaisin tämän kaiken.

Mutta yö hajoaa ympäriltämme, eikä toiveeni toteudu.

Siniharmaata, kuu ikkunan takana, kohtalokas äänesi, jonka tahdon itselleni.

Se on värjännyt minut karmiininpunaisen vereen.

Pelkään toivoa yön jatkuvat loputtomiin, sillä se ei toteudu kuitenkaan.

Ja kuunvalo myrkyttää meidät.