Jos voisit nollata tämän virheitä täynnä olevan elämän...

Mistä kohtaa aloittaisit?

Minä saattaisin palata siihen päivään jona näin sinun kävelleen yksin ohitseni. Sinä et tuntenut minua silloin, minä olin nähnyt sinut muutaman kerran.

Ymmärsin vasta jälkeenpäin kuinka kovasti halusin silloin puhua sinulle. Olisin jo silloin.. tahtonut olla kanssasi. "Miksi et hymyile?" Minä mietin. Ehkä se johtui siitä että olit yksin.

Vielä kerran näin sinut. Ajattelin, että se saattaisi olla viimeinen kerta. Kuinka paljon kaduinkaan jälkeenpäin.. etten vieläkään uskaltanut tulla luoksesi. Näin sinusta taas unta. Unta jossa kävelet edelläni ja katoat.

Yhtenä päivänä päätin kerätä rohkeuteni ja tulla luoksesi. Kävelin sille samalle tielle josta kuljet aina. Sinä tulit, mutta olit jonkun toisen kanssa. Minä en tullut.

Joka päivä, joka hetki.. odotin näkeväni sinut yksin jotta uskaltaisin tulla luoksesi. Ajattelin olevani iloinen, että nyt saisin nähdä sinun hymyilevän. Mutta jossain vaiheessa, minä olin lakannut hymyilemästä.

Olin halunut tavata vain sinut, ja se että halusin ainoastaan nähdä hymysi, saattoi olla valheellista. Todellisuudessa se saatoin olla minä, joka tunsin itseni yksinäiseksi.

Jos saisin kelata elämää taaksepäin.. palaisin siihen päivään jona kävelit yksin.

Tulisin suoraan luoksesi, ja puhuisin sinulle.

Katumatta mitään, tahdon nähdä hymysi.

Olen säälittävä.