Kävelen yksin kylmässä yöllä. Tuntuu kuin pakenisin maailmaa.

Askelteni äänet sekoittuvat muistoihin joita vihaan.

Jokainen sanasi tuntuu tappavan minut.

Ne lyövät minut syvemmälle kipuun ja tuskaan.

Ne syyllistävät minua, ja minä uskon kaiken. Olen jo vajonnut siihen pimeyteen.

Minä olen turha. Minä olen merkityksetön. Minä tiedän sen.

Joten minne minun pitäisi mennä nyt?

Minä en kuulu tänne. Täällä ei ole mitään mikä saisi minut jäämään.

Mutta ei tämä johdu siitä. Täällä vain ei ole sitä mitä minä haluan.