Missä vaiheessa maailmani alkoi pimetä?

Jossain vaiheessa kaikki mielessäni alkoi murtua.

Kaikki muuttui merkityksettömäksi. Turhaksi.

Kaikki alkoi näyttää niin synkältä silmissäni.

Jopa silmistäni paistava epätoivo oli valheiden peitossa.

Kaikki alkoi hajota.

Haluaisin kadota pois, koska pelkään.

Jos eläminen sattuu näin paljon, miksi minä olen hengissä?

Syytän siitäkin itseäni. Enemmän ja enemmän.

Yritän uskotella itselleni, ettei se ole minun syytäni.

Mutta kuullessani sanasi, haluaisin repiä sydämeni irti.

Repiä sitä vain enemmän ja enemmän, silpoa sen riekaleiksi.

Niin ettei minun tarvitsisi enää kuulla totuutta.