Tiedän etten voi palata takaisin.

Olen jo päästänyt irti siitä turhasta toiveesta.

Vieläkin jossain sydämeni kolkassa,

toivon itsekkäästi että voisin palata siihen aikaan.

Mutta nyt haluaisin katsoa eteenpäin.

Vaikka huomenna itkisinkin,

voin ehkä hymyillä taas ylihuomenna.

Ei sillä ole väliä, kuinka surullinen olen, tai kuinka paljon se sattuu.

Mutta en saa lakata hymyilemästä.

En vain osaa sanoa sitä,

mutta ehkä nyt haluaisin yrittää elää.