En kai ole koskaan ollut yksinäinen.

Vaikka olisin ollut yksin.

Siihen aikaan vihasin ihmisiä.

Kaikki ne olivat itsekkäitä, kateellisia, ahneita, turhamaisia ja typeriä.

En voinut sietää heitä. Vihasin heitä.

En ollut yksinäinen,

mutta olin yksin.

Ajattelin, että niin en voisi satuttaa itseäni.

Leikkaamalla itseni irti muusta maailmasta,

toivoin pystyväni pitämään sydämeni koossa.

Mutta jossain vaiheessa...

...minä itse aloin repimään omaa sydäntäni.

Kaikki vain alkoi sortua.

Minä itse aloin mennä rikki.