Vitsailin usein sanomalla, että kunpa voisi vain nukkua.

Ei tarvitsisi herätä, ei tarvitsisi nousta ylös.

Ei tarvitsisi tehdä mitään.

Vaikka nauroin huolettomasti ja luulit että vitsailen,

olin osittain tosissani.

Olin kyllästynyt kaikkeen.

Itsekkäisiin ja turhautuneisiin  ihmisiin.

Päivä päivältä toistuvaan arkeen.

Tähän tylsään maailmaan.

Kunnes tajusin, että sehän on silmiemme edessä.

Ikuisuus, jota mikään ei voi rikkoa.

Kuolema.