Kun avaan hanan ja käännän sen kuumalle, hätkähdän.

Tulen surulliseksi katsellessani lavuaariin tulvivaa vettä.

Ajatuksissani näen kuinka siihen sekoittuu punaista.

Ja pian koko lavuaari on täyttynyt karmiinin värisestä verestäni.

Hetken olen niin surullinen että tuntuu kuin vajoaisin maan sisään.

"Ei, ei se käy" minä ajattelen ja suljen hanan.

Poistan kaikki nuo synkät tunteet päästäni ja kasvoilleni leviää hymy.

Ei se mitään, ei sillä ole enää väliä.

Vaikka se olisikin tapahtunut äskettäin, se on jo mennyttä,

eikä se vaikuta siihen miten onnellinen olen nyt.