Istuessani vankilassani,

katselin sinne eksyviä kärpäsiä.

Ne lentelivät ympäriinsä ja surisivat vasten ikkunaa kuin rukoillen pelastusta.

Seurasin niiden pyristelyä.

Katselin kuinka ne heikkenivät ja heikkenivät,

toistaen samaa liikettä ikkunalla ja kaikkialla ilmassa,

ja ne pian ne nääntyivät yksi toisensa jälkeen.

Jossain vaiheessa aloin sääliä niitä,

otin ne yksi kerrallaan kämmenelleni ja nostin ne ikkunan raolle.

Ne hengittivät raikasta ilmaa ja lensivät sitten tiehensä.

Ja kun viimeinenkin kärpänen lensi ulos ikkunasta,

tuntui kuin kaikki maailmassa olisi viimein hylännyt minut.