Herään lumesta paljain varpain.

En uskalla nousta ylös kylmyyteen.

Katselen kuinka valo täyttää koko taivaan,

ja mietin miksi kukaan rakastaisi minua.

Kun aurinko alkaa laskea,

makaan kirjoihin hautautuneena ahmien eilistä suklaata.

Katson kelloa ja mietin, miksi kukaan rakastaisi minua.

Kun pimeys lankeaa,

lähden ulos istumaan saman katulampun alle jonka alla istun aina.

Kosketan pimeyttä sormenpäilläni ja mietin,

...Miksi kukaan rakastaisi minua?

Nukahdan siihen ja havahdun aamulla.

Ei kukaan minua rakasta.