Siitä asti kun sinä astuit elämääni,

olen vähitellen tullut paljon onnellisemmaksi.

Kaikki näyttää kirkkaammalta ja selkeämmältä.

Opetit tietämättäsi minulle mitä ilo tarkoittaa.

Opetit mitä rakkaus on.

Rehellisesti,

en ole koskaan ollut näin onnellinen elämässäni.

En ole ennen elänyt paljoa iloisia päiviä.

Mutta ei se mitään.

Sitä vastoin olen elänyt hirveitä päiviä,

surullisia, tuskaisia, aivan liian monta.

Tällä hetkellä on jopa vaikea uskoa sitä todeksi.

Siksi olen sinulle kiitollisempi,

kuin kukaan on koskaan kenellekään ollut,

ja rakastan sinua,

enemmän kuin ketään ja mitään muuta.

Siksi on ihme että sinäkin rakastat minua.

Voisin antaa sydämeni sinulle,

saisit murskata sen palasiksi,

ja olisin silti kiitollinen sinulle näistä onnellisista päivistä,

mutta et sinä tee sitä, ja siksikin minä rakastan sinua.