Kurotan sänkyni alle, siellä se on,

se on aina ollut siellä.

Tartun kirjan kanteen ja puhallan pölyt sen kannelta.

Ja minä piirrän ja piirrän ja piirrän,

kaikkea mitä haluan olla,

kaikkea miksikä minun pitäisi tulla,

kaikkea mitä minä voisin olla.

Jotta voisin muuttua,

jotta voisin katsoa sinua silmiin,

vihaamatta itseäni, inhoamatta itseäni, syyttelemättä itseäni.

Jotta voisin antaa itselleni anteeksi,

että sinä rakastuit minuun.

Tällaiseen roskaan.