Minä istun taas sänkyni laidalla,

mattoveitsi kädessä, yksin.

En aikonut leikata ranteitani auki, valehtelen,

mutta ajattelin että oloni helpottuisi hieman,

jos ottaisin sen käsiini.

Ja minä itken, itken niin paljon,

sinä olet tehnyt minut heikoksi.

Koska mitä enemmän lämmität kättäni,

sitä arempi se on kylmyydelle,

ja mitä onnellisemmaksi sinä minut teet,

sitä heikompi minä olen surulle ja epätoivolle.