Joka kerta kun hyvästelemme toisemme,

tulen surulliseksi koska tiedän tulevani surulliseksi.

Koska tiedän että se valtaa minut taas.

Tuntuu kuin jättäisin joka kerta sydämeni sinulle.

Ei se vain tunnu, minä jätän sen sinulle.

Joudun joka kerta repimään sen irti rinnastani,

ja yhtäkkiä sisälläni tuntuu oudon ontolta.

En tunne mitään, vain loputonta kaipuuta,

kaihertavaa ikävää joka syö minut sisältä päin.

Olen tyhjä. Täysin tyhjä.

En ole mitään.

Olen elossa vasta kun olen sinun kanssasi.

Mutta juuri nyt en ole yhtään mitään.