En tarvitse enää toista,

Yhtä täydellistä valhetta.

Sikäli kun me menemme kuitenkin rikki,

Voisin edes valehdella olevani onnellinen.

Mutta sinäkin tiedät että pelkään loppuja,

Ja minä vain itken sylissäsi vaikka kuinka haluaisin hymyillä.

Koska tiedän ettei yksinäisyys sovi näille kasvoille.