Missä vaiheessa sinä hylkäsit itsesi?

Missä vaiheessa aloit uskotella itsellesi,

että sellaiset valheet tekesivät sinut onnelliseksi?

Oliko se silloin joskus, kun heitit toivon menemään,

kun kaiken oli pakko muuttua, kun sinun oli pakko muuttua?

kun lakkasit luottamasta toisiin ja vakuuttelit selviäväsi itse?

Rakas, kuule, se ei missään vaiheessa ollut sinun syytäsi.

Vaadit itseltäsi liikoja ja arvostelet niitä jotka eivät pysty samaan,

kuten sinutkin kyseenalaistettiin ja syytettiin huvikseen,

ja sinä varmaan pienessä pienessä,

yksinäisessä ja surullisessa päässäsi kyselit itseltäsi,

että mitä sinä teit niin väärin ansaitaksesi sen.

Voi kultarakas, jätä itsesi rauhaan,

anna sinun olla onnellinen ja tehdä minkä näet oikeaksi.

Kirkas päivänvalo sokaisee hetkeksi kun astut ulos pimeästä,

mutta odota vain, silmäsi tottuvat siihen jossain vaiheessa.

Sitten näet kaiken taas kirkkaasti.