Minulla on tämä tunne sisälläni.

Enkä tiedä pitäisikö minun muuttaa se raivoksi,

vai suruksi ja alistua siihen.

Vai pistäviksi syytöksiksi?

Siivuttaa se tunteettomasti ja muuttua itse siksi tunteeksi,

rypeä itsessäälissä mukamas tiedostamatta,

syyttää jotakuta toista aivan kuin itse olisin täysin puhdas.

Joka tapauksessa asenteeni sitä kohtaan muuttaa minut.

Enkä halua enää valita raivoa ja kuolla ylpeyteeni.

Ainoa asia josta olen juuri nyt varma,

on se, etten halua tuntea näin enää huomenna.