Muistan vieläkin kuinka hän murtui käsivarsilleni.

Silloin kaduin enemmän kuin koskaan etten ollut luottanut häneen.

Se tapa jolla hän hajosi, se tärinä käsieni alla,

Aivan kuin olisin repinyt hänen sydämensä miljooniin osiin.

Hän vapisi, aivan kuten minäkin, hän itki, aivan kuten minäkin,

Hänen kyyneleensä valuivat pitkin poskiani aivan kuten minunkin.

Vaikka minun olisi pitänyt katua sitä hetkeä enemmän kuin mitän muuta,

en voinut, koska viimein tajusin että hän oli tosissaan, että hän rakastaa minua.

Ensimmäistä kertaa täytyin helpotuksesta.

Enkä enää tuntenut sydämessäni sitä kipua jonka takia itkin tuhat yötä.