Mitä tunnet kun otan huolettomasti kädestäsi kiinni?
Pyydän anteeksi vasta nyt, kun minulla ei ole enää mitään paikkaa sydämessäsi.
Voimmeko nauraa enää kuten silloin?
Onko se väärin, että olimme kaikkein onnellisimpia valehdellessamme?
Muistatko edes aikoja joina uhkailit tappavasi itsesi, jos en kääntyisi enää sinun puolellesi?
Jos en lankeaisi enää käsivarsiesi suojiin?
Muistatko enää kuinka myöhemmin nauroit tulleesi hulluksi?
Muistatko ne tuhat itkevää viestiä niistä partateristä?
Ja minä puoliksi halveksuen, puoliksi säälien, vakuuttelin sinua rauhoittumaan.
Toisin kuin hän, sinä napitat paitasi kurkkuun asti ja ahdistat itsesi nurkkaan.
Tapasin ihailla sitä.
Kommentit