Sinun onnesi leikkasi minut kahtia,

ja itkimme yhä uudestaan ja uudestaan.

Pyyhkien kyyneleitä toistemme poskilta.

Minä rukoilin hiljaa kuin marttyyri.

Silmäni vuotivat kipua niin, etten pystynyt edes hymyillä.

Kasvoni vääntyivät kivunsekaiseen virneeseen yrittäessäni.

Ilmeeseen, jota en pystynyt hallitsemaan.

Sinä puhuit valehtelematta kaikesta ja minä rakastuin sinuun tuhannennen kerran.