Saksin kurkkuani auki koska en tarvitse enää sääliä.

En tarvitse enää huolenpitoa tai rakkautta,

koska tämä maailma on väärin, enkä pääse siitä mihinkään.

Olenko minä sekaisin, vai näenkö traumojen takia maailman selkeämmin?

Vaikka haluan kuristaa itseni nyt, huomenna tämä ahdistus on varmaan poissa.

Vai olisiko oikein kuolla ettei tarvitsisi enää tuntea näin?

Miksi kuuntelisin sinua, joka elät tässä vääränlaisessa maailmassa?

Vai voisitko sinä ymmärtää, ja pelastaa minut?

Ei, se on aivan liian mahdoton toive.