Musta on tullut tyhjä, kuin lattialla makaava kahvitölkki
Mä vaeltelen ympäri rakennusta intravenoosissa
Johdoissa
Toivottomana
Joku heittää kuihtuneet kukat pois
Aivan niin kuin minutkin
Jessica, hei Jessica
Jos tämä on viimeinen kerta, niin saatan ehtiä ajoissa
Ilmastonmuutos, päänsärky ja huimaus vain jatkuvat
Mulle ei ole olemassa pelastusta
Mä astun pimeään kirjastoon
Reiät yhä käsissäni
Vedän hyllystä kirjan, ja aivan sattumalta
Se kertoo kannessa nimesi
Jessica, hei Jessica
Ole kiltti ja katso, tähdenlento
Jos tämä on viimeinen jonka näen, lupaathan toivoa kanssani?
Mä astun ulos huoneesta
Näkeäkseni ne pettyneet ilmeet
Säälivät, rakkaat ja läheiset, ne keille en halua hävitä
Mua hävettää ja esitän patsasta
Ehkä mä olen patsas
Ne halaa mua ja esittää että kaikki on hyvin, että mulla on toivoa
Että tämänkin jälkeen on vielä elämää
Mutta mä tiedän. Ne ei tiedä. Mä olen patsas.
Yksi niistä sanoo väärän sanan ja mun silmät välähtää.
Se tietää että nyt käy huonosti. Sille käy huonosti.
Mä otan sakset ja se itkee, ne kaikki itkee,mä otan sakset ja ne tulee väliin.
Mun muisti sammuu mut mä muistan vielä ne sakset.
Ne loi mulle kummallista hyvää oloa.
Mä ymmärrän vihdoin,
Se olen minä, joka olen sekaisin
Ei kukaan muu kuin minä
Tää lääkitys ei toimi
Mikään ei toimi
Mä varmaan palaan taas takaisin eiliseen
Ainoa asia mitä mulle on jätetty
On nää sideharsot käsissäni
Jos ne on ainoa asia, mitä maailmasta jää jäljelle
Näiden arpeutuvien viiltojen lisäksi
Voitko sä kiltti ojentaa mulle sakset?
Jessica, hei Jessica
Mä olen vielä sairas
Joten kiltti, huolehdi musta vielä vähän pidempään,
Mä oon alkanut jo muistamaan kuka sä olit
Jessica, hei Jessica
Älä tuijota mua sellaisilla silmillä
Sellaisilla kuin muut
Ehkä tää ilmastonmuutos, päänsärky ja huimaus päättyy kaikki suhun
Ehkä mäkin
Ehkä mäkin päätyn suhun
Kommentit