Musta on tullut tyhjä, kuin lattialla makaava kahvitölkki

Mä vaeltelen ympäri rakennusta intravenoosissa

Johdoissa

Toivottomana

Joku heittää kuihtuneet kukat pois

Aivan niin kuin minutkin

Jessica, hei Jessica

Jos tämä on viimeinen kerta, niin saatan ehtiä ajoissa

Ilmastonmuutos, päänsärky ja huimaus vain jatkuvat

Mulle ei ole olemassa pelastusta

Mä astun pimeään kirjastoon

Reiät yhä käsissäni

Vedän hyllystä kirjan, ja aivan sattumalta

Se kertoo kannessa nimesi

Jessica, hei Jessica

Ole kiltti ja katso, tähdenlento

Jos tämä on viimeinen jonka näen, lupaathan toivoa kanssani?

Mä astun ulos huoneesta

Näkeäkseni ne pettyneet ilmeet

Säälivät, rakkaat ja läheiset, ne keille en halua hävitä

Mua hävettää ja esitän patsasta

Ehkä mä olen patsas

Ne halaa mua ja esittää että kaikki on hyvin, että mulla on toivoa

Että tämänkin jälkeen on vielä elämää

Mutta mä tiedän. Ne ei tiedä. Mä olen patsas.

Yksi niistä sanoo väärän sanan ja mun silmät välähtää.

Se tietää että nyt käy huonosti. Sille käy huonosti.

Mä otan sakset ja se itkee, ne kaikki itkee,mä otan sakset ja ne tulee väliin.

Mun muisti sammuu mut mä muistan vielä ne sakset.

Ne loi mulle kummallista hyvää oloa.

 

Mä ymmärrän vihdoin,

Se olen minä, joka olen sekaisin

Ei kukaan muu kuin minä

Tää lääkitys ei toimi

Mikään ei toimi

Mä varmaan palaan taas takaisin eiliseen

Ainoa asia mitä mulle on jätetty

On nää sideharsot käsissäni

Jos ne on ainoa asia, mitä maailmasta jää jäljelle

Näiden arpeutuvien viiltojen lisäksi

Voitko sä kiltti ojentaa mulle sakset?

Jessica, hei Jessica

Mä olen vielä sairas

Joten kiltti, huolehdi musta vielä vähän pidempään,

Mä oon alkanut jo muistamaan kuka sä olit

Jessica, hei Jessica

Älä tuijota mua sellaisilla silmillä

Sellaisilla kuin muut

Ehkä tää ilmastonmuutos, päänsärky ja huimaus päättyy kaikki suhun

Ehkä mäkin

Ehkä mäkin päätyn suhun