Itseinho ja -tuhoisuus alkaa saada näkyviä piirteitä, kun en haekaan ruokaa kun on nälkä.

Kun en vaihdakaan asentoa, vaikka en saa henkeä.

Kun en auta itseäni, kun minulla on kylmä.

Kun tarvitsen jotain, mutten anna sitä itselleni.

Kun minua kutittaa, mutten raavi.

Kun en estä sinua.

Tällainen tapa elää on kuin en eläisi ollenkaan.

Alan muistuttaa lähinnä ruumista.