Kuinka kovaa minun täytyy oikein huutaa?

Kuinka paljon minun täytyy vielä itkeä?

En voi juosta enään eteenpäin.

Unelmoimani maailma on sulkeutunut jopa itseltäni.

Tällä loputtoman mustalla ja valottomalla tiellä,

tunnen kuinka maailma sortuu jättäen minut alleen.

Vähitellen läsnäolosi on rakentanut sitä hiljalleen uudestaan.

Mutta yksikin katse voi tuhota sen kokonaan.

Mutta vielä kerran, vielä yhden kerran.

Aijon juosta eteenpäin.

Koska jos maailma ei olekaan niin pimeä kuin luulen,

Haluan löytää vastauksen.

Ennen kuin pysähdyn lopullisesti.

Juoksen eteenpäin, kunnes kaikki loppuu.

Kyyneleet eivät ole yhtään arvokkaampia kuin sadepisaratkaan.

Tiesin alusta alkaen, ettei mikään voi niitä estää.

En voinut pysäyttää niitä väkisinkään.

Kuvittelenko kaiken, ja tapan itseni ajatuksillani?

Vai onko maailma todella niin julma?