Minulla oli ystävä joka oli kaunis ja hauska.

Hän oli ystävällinen kaikille ja kaikki pitivät hänestä.

Hän oli viisas monin tavoin muttei koskaan ylimielinen.

Hän oli lahjakas ja osasi asioita joita muut eivät osanneet.

Hän oli ahkera ja teki aina parhaansa.

Hän piristi muita ja sai heidät iloisiksi.

Hän myös ymmärsi ihmisiä hyvin.

Hänen kanssaan ihmiset tunsivat olevansa valon ympäröimänä,

joten kuka olisi arvannut,

että hän itse oli vajonnut syvyyksiin?

Kuka olisi arvannut että hän oli pimeässä,

että hän putosi kohti pohjaa?

Huka olisi arvannut että hän voisi hukkua pimeyteen?

Hän?

Kuinka me olisimme huomanneet,

kun itse näimme vain sinisen taivaan.