Kun olen hiljaa, kun kaikki on hiljaa,

ajatukset kirkuvat päässäni.

Ne sinkoilevat ympäriinsä, törmäten toisiinsa,

murskautuen ja hajoten täydellisesti.

Vaikka sulkisin silmäni ja korvani,

kuulen jyrinän sisälläni ja tuntuu kuin koko maa myllertäisi hautaen minut alleen.

Kaikki on hiljaa.

Kukaan ei puhu.

Kukaan ei vie huomiotani pois.

Pääni on myrsky, kuin maanjäristys,

enkä voi sulkea korviani siltä.

Se aiheuttaa kylmiä väreitä käsivarsillani ja maalaa silmäni mustiksi.

En ole yksin, mutta joskus olen yksinäinen,

ja pimeys saa minusta helposti otteen ja verhoaa minut.

Se repii mieleni kappaleiksi mutta siinä minä olen, istun, aivan hiljaa.

Ja sinä kysyt "miksi olet hiljaa?"