Mitä korkeammalle kiipeän, sitä enemmän pelkään putoamista alas. Ehkä meidän ei koskaan pitäisi olla onnellisia, jos tuska sattuu enemmän. Jos olisin jo kaiken vihan ja surun pohjalla, ei voi kärsiä enempää.

Jos olisin menettänyt jo kaiken, ei olisi enään mitään menetettävää. Unelmani ovat täyttymättömiä, mahdottomia. Niitä ei kannata edes toivoa.

Haluavatko ihmiset elää?

Ehkä sellainen ihminen joka on vain hiljaa vajonut epätoivoon,

räpiköinyt vihassa ja tuskassa, ja unohtanut elää..

...ei voi ymmärtää sitä.

Silti hiljalleen, hymysi ja sanasi ovat hiljalleen rakentanut toivoa.

Jonka joku on taas lyönyt rikki.

Mutta lupasin juosta eteenpäin. Vaikka kaikki murtuisi.