Maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joka kuulisi minun huutoani. Ei yhtäkään ihmistä joka tuntisi minut silloin kun minä olen surullinen. Ei yhtäkään ihmistä jolle itkisin silloin kun haluaisin kuolla, ei yhtäkään ihmistä jolle puhuisin silloin kun yritän kuolla, ainoastaan ihmisiä jotka osaavat katua vasta kun olen kuollut. En syytä heitä siitä, he ovat silti kilttejä minulle silloin kun olen iloinen, olen olemassa silloin kun olen iloinen, mutta kun olen surullinen, minä katoan, eikä kukaan enää puhu minulle tai kuule puhettani, kenelläkään ei ole enää yhtään mitään minulle. Siksi minä olen varmasti näkymätön, olen varmasti jossain poissa nyt, ehkä kuollut. Juuri niin. Minä olen kuollut nyt.