Sydämessä, ajatuksissa, kaikkialla tyhjää.

Sanat ei tule ulos. En tiedä mitä teen.

Tuntuu siltä että ihmiset olisivat keskellä ikuista merta.

He yrittävät sinnittellä pysyäkseen pinnalla.

Vaikka rentoutumalla he kelluisivat aivan itsestään.

Mutta ehkä sen voi saavuttaa vasta kun on räpiköinyt itsensä syvyyksiin.

Minkähän takia minäkin olen olemassa?