Mä itken ja kuivaan hiuksia

Punaiset silmät sopivat minulle

Kukaan ei tiedä että ne sopivat minulle

Kukaan ei tiedä minun punaisista silmistäni mitään

Kukaan ei tiedä että itken aamulla kuivatessani hiuksia

Että itken illalla mennessäni nukkumaan

Että joskus itken kolmeen asti

Tulen kouluun ja kidutus alkaa

Se alkaa kai ennen sitä, ei, se on täällä kokoajan

Kipu on tässä kokoajan

Koulussa on Andrei, Andrei ei usko, Andrei katoaa tuulta nopeammin

Koulussa on kaksi patsasta, ne istuu mun vieressä, kun mä puhun ne vastaa

Kukaan ei puhu mulle koska mun vieressä on kaksipatsasta

Kaikki puhuu patsaille, mutta mä olen niiden takana

Patsaat kääntää mulle selän ja mä jään yksin

Ihmiset välillä näkee mut, näkee mun silmät, yksinäiset silmät

Niitä inhottaa ja ne kääntyy pois taas

Kranaatti tulee luokkaan, mä yritän puhua sille, mä yritän, mähän pelastin sen

Mä pelastin sen mutta nyt se hylkää mut

Se pysyy hiljaa mutta puhuu vain patsaille

Ehkä vastaa mulle jos kysyn, jos kysyn kovaan ääneen, ehkä ei

Keskellä istuu rinki,ne puhuu toisilleen, nauraa niin kovaan ääneen että kaikki haluaa mukaan

Kaikki menee mukaan

Paitsi Paula joka tulostaa

Se kattoo mua ja ajattelee että mulla on kaikki liian hyvin, siksi ei tarvitse puhua

Ei tarvitse kysyä onko kaikki hyvin

Mä en tiedä onko tää sirkus, onko tää helvetti, mikä tää on, mikä-mikä-maa

Paikka jossa mua ei ole

Mua ei ole

Mä en ole

Kukaan ei tunne syyllisyyttä, kukaan ei tiedä

Jos mä itken, ne kääntää vaan selän mulle

Jos mä itken, mä katoan entisestään

Jos mä itken niin mä katoan vielä

Jos mä itken niin mä lakkaan olemasta