Joskus ajattelin, että kaikki olisivat arvokkaita omina itsenään.

Että kaikissa olisi sekä hyviä että huonoja puolia.

Ettei minun tarvitsisi yrittää olla täydellinen.

Koska kukaan ei ole.

Pystyin hyväksymään itseni sellaisena kuin olin.

Kunnes kohtasin hänet.

Tiedätkö, kaikki minussa hajosi silloin.

Aloin inhota itseäni, aloin ajatella etten riitä.

Rehellisesti ajattelen vieläkin niin.

Hän on paljon minua parempi asioissa joissa minä olen hyvä.

Hän osaa myös paljon mitä minä en osaa.

Hänellä on kaikki mitä minulla ei ole.

Hänessä ei ole pienintäkään virhettä.

Hän on täydellinen kaikessa.

Lisäksi hän on hyväsydäminen ja kiltti.

Kuinka minunlaiseni epätäydellinen ihminen voisin kestää sellaista?

En osaa edes rakastaa mitään.