Taivaalta putosi kaksi tähteä

Kaksi syntymää, kolikon kaksi puolta

Valon meri, joka tulee pimeyden nielaisemaksi

Sylkee aurinkoa niin polttavaa

Että pelkää sydämensä muuttuvan tuhkaksi

Pimeys, joka syntyi paholaisensuudelma korvalehdessään

Ei tunne surua eikä sääliä niitä kohtaan, joita taivas varjelee

Ja katsoo näitä suoraan silmiin

Kyetköön keho, jota aurinko johdattaa, kävelemään pitkin seiniä

Ja keho, jonka pimeys nielaisee, halkaisemaan kolikon

Sitoakseen nämä kohtalot toisiinsa