Taas sataa lunta.

Inhoan sitä, kun maa peittyy lumeen.

Sitä rikkoutumatonta täydellisyyttä,

kun valkea lumi verhoaa tasaisesti kaiken.

Haluaisin tallata sen jalkoihini.

Toisaalta jokin minussa pakottaa jäämään sen lumisateen keskelle.

Voisin katsella sitä loputtomiin.

Mutta ei,

minä inhoan sitä.