Seison paikoillani kinosten ympäröimänä. Hiutaleet leijailevat taivaalta, putoilevat verhoten kaiken puhtaanvalkoisella lumella. Se verhoaa kaiken ympärilläni. Hitaasti ja tasaisesti. Jäätävän pakkasen vallitessa kaikki muuttuu valkoiseksi.
En voi sietää sitä.
Inhoan sitä. Inhoan tuota rikkoutumatonta täydellisyyttä, joka peittää kaiken. En kestä sitä. Painan askeleitani siihen, tallon sen jalkoihini. Tehden täydellisestä epätäydellistä, niin pääsen eroon tästä mieltäni riipivästä tunteesta.