Hän suuteli kyyneliäni ja muutti ne ruusuiksi.

Hän sytytti tähdet pimeyteen johon olin uponnut.

Hän puhalsi aallot merelle jonne soudimme.

Hän lauloi esiin täysikuun.

Hän ei nähnyt mennyttä tai odottanut tulevaa.

Kukaan tai mikään ei voinut kahlia häntä.

Hän oli jotain erikoista, jotain ainutlaatuista, jotain korvaamattoman arvokasta.

Ja mitä kauemmin hän lauloi...

...sitä surullisemmalta laulu kuulosti.