Huoli ei ole se, mikä minua valvottaa, minä en pelkää kipua, en onnettomuuksia, huoli ei kosketa minua.

Se mitä kaihdan on ilo, se kaivertaa reikää keskelle sydäntäni joka kerta kun pakahdun onnesta.

Mä pelkään sitä, mitä mä tuun tuntemaan tän ilon jälkeen.

Mä pelkään et jos mä totun liian kirkkaaseen valoon, mä en näe pimeässä enää eteeni.

Mä pelkään et jos mä koen liikaa lämpöä mä alan kaihtaa kylmää.

Jos mä saan liikaa niin mitä musta tulee?

Mikä on se tunne, vai tunnenko mitään sitten kun tämä ilo loppuu?

Musta tuntuu että mun sydän ehkä sammuu silloin, ehkä kuolen ja kylmenen.

Se varmaan tuntuu samalta kuin kaikki lämpö ja värit katoaisivat maailmasta.

Se tuntuu varmasti samalta kuin katselisi maailmanloppua.