Solvaan itseäni mielessäni joka hetki,

Kaikilla mahdollisilla syytöksillä,

Nimitellen itseäni kirosanoin,

Tuomiten itseni jokaisesta virheestä,

Korvaten siten ranteideni viiltelyn,

Koska muuten en voi antaa itselleni anteeksi,

koska ollessani näin iloinen ja näin onnellinen,

minä tunnen itseni niin syylliseksi.

Enkä voi väittää,

Ettenkö haluaisin tarttua veitseen,

Ja repiä kurkkini auki,

Joka ikinen sekunti.