Esitän sankaria, mutta itken yksin pimeässä kuin pelkuri.

Yritän uskotella olevani rikkoutumaton.

Kumpa uskoisin valheitani enemmän.

Mutta entä jos se ei ole valhetta?

Voinko olla samaan aikaan rohkea ja pelkuri?

Ehkä pelkäämieni asioiden edessä mikään ei vaikuta enää pelottavalta.

Juuri niin, siitä se johtuu.

Ehkä en olekaan valehtelija.

Ehkä kaikki ei olekaan minun syytäni.

Olen aina päätellyt asiat pahimmalla mahdolliselta tavalla.

Ja ajanut itseni nurkkaan.

Mutta ei, en saa.

Minun pitää vielä nähdä se. Onnellinen loppu.