Hän vaikutti niin kiltiltä.

Hän vaikutti niin iloiselta.

Hän vaikutti niin onnelliselta.

En arvannut, että hänkin piilottelee tuollaista puolta.

Vaikka hän on niin iloinen, hän on kärsii kokoajan.

Kun hän hymyilee, se sattuu vielä enemmän.

Samanlaista raivoa, mikä myllersi ajatuksissani joskus.

Samanlaista tuskaa, joka tihkuu hänen sanoistaan.

Se sama katse silmissä, joka ei kerro mitään.

Hymy joka valehtelee.

Tuollainen minä olin joskus.

En tiennyt, että se peittää kaiken noinkin helposti.

Ihmiset, jotka eivät tunne tuota ilmettä,

eivät huomaa kuinka paljon se valehtelee.

Kun vain katson häntä,

tiedän kuinka paljon se sattuu.

Piilotella sitä tuskaa noin.