Mun elämä on sotkua

Kaikki on pudonnut jalkojeni juureen

Mä rämmin lumessa ja loskassa

Mä hengitän leijuvaa tuhkaa

Kukaan ei syytä mua, mä oon läpinäkyvä

Mä leijun kaiken läpi kuin tää ei olis mun paikka

Aivan kuin mikään mitä tekisit ei voisi koskettaa mua

Mä oon jossain muualla, tää paikka ei oo enää mun paikka

Mikään mikä tulee vastaan ei ole enää tärkeää mulle

Ne putoo kultakimpaleina lattialle ja kolahtaa kylmästi

Mä kasvan läpinäkyvänä