Katselen kahden vuoden takaisia kuviani.

Hymyilen kaikissa kuvissa.

Minulla näyttää olevan todella hauskaa.

Mutta muistan yhä miltä kaikki näytti silloin.

Synkältä, niin synkältä. Loputtoman surulliselta ja epätoivoiselta.

Muistan kuinka paljon vihasin tätä maailmaa.

Muistan valehdelleeni jokaisessa lauseessani.

Muistan itkeneeni joka päivä.

Muistan menneeni joka ilta nukkumaan toivoen kuolevani.

Muistan itkeneeni joka aamu kun olin elossa.

Toiveeni ei koskaan toteutunut, eikä mikään pyyhkinyt tuskaani pois.

Vasta nyt tajuan kuinka syvälle pimeyteen olin vajonnut.