Sain just flashbackeja siitä kuinka itkin viime kerrallakin lähettäessäni hakemusta

Mä tiedän olevani säälittävä mutta kuinka tällainen perheensä hylkäämä ja parisuhteensa hakkaama tietämätön lapsi joka karkasi aikoinaan kotoa, ja jolla ei ole ketään kehen tukeutua, voisi saavuttaa yhtään mitään?

Mäkin luulin kerran että aina olisi apua tarjollla, mutta kun sitä oikeasti tarvitsee, kaikki kääntävät selkänsä ja multa katoaa kaikki energia.

Vois vaikka tappaa itsensä jos tällä kertaa ei mene läpi.